Kannanottomme koskee itärajan valvontatoimen tilannetta yleisesti sekä Nuija-hankkeen laajentamista Nuijamaalla

Yleisesti tilanteesta

Perusajatuksena pidämme sitä, että valvonnan työtehtävät, sekä lakisääteiset että sopimuspohjaiset, ovat työnantajan työntekijöilleen osoittamia työtehtäviä. Perusajatuksena pidämme myös sitä, että työnantajan tulee osoittaa riittävä henkilöresursointi henkilöstölle osoitettuihin tehtäviin. Jokapäiväisessä valvontatyössä ei pitäisi joutua priorisoimaan tehtäviä tärkeisiin tai vähemmän tärkeisiin tai jopa laiminlyömään niitä. Ylipäätään työtehtävien priorisointi on melko haasteellista ja vaarallistakin, sillä usein tärkeys muotoutuu vasta sen mukaan, millaiset jatkovaikutukset joko tarkastetulla tai tarkastamatta jääneellä kohteella on.

 Emme väheksy tulevaisuuden haasteita lisääntyvän rajaliikenteen muodossa, joka heijastuu paineena liikenteen sujuvuuden varmistamiselle. Ymmärrämme matkustajavirtojen nopeamman käsittelyn tarpeen. Mutta, jo tälläkin hetkellä suurin osa matkailijoista saapuu maahan ”yhden pysähdyksen” – taktiikalla ja jatkotoimenpiteet suoritetaan vain tarpeen mukaan ja sen viranomaisen toimesta, jonka toimialaan tehtävä kuuluu. Sekä Rajavartiolaitoksen toisen vaiheen tarkastus että Tullin suorittama tullitarkastus ovat jatkotoimenpiteinä samanluonteisia ja tarkoittavat niin sanotusti ”toista pysähdystä”. Resurssien osoittaminen sellaisen valvonta-arkkitehtuurin kehittämiselle Tullissa, jossa huomioitaisiin myös liikenteen sujuvuus, olisi mielestämme järkevin tapa vastata lisääntyviin liikennevirtoihin. Tullilla on jo olemassa oleva toimivaltuus ja osaaminen - puhumattakaan siitä, että tullilainen on henkilöstökuluiltaan kansantaloudellisesti kustannustehokkaampi verrattuna rajavartijaan. Tosiasiahan on se, että ”yhden pysähdyksen” – taktiikka ei voi koskaan toimia siinä tilanteessa, jossa tarvitaan jatkotoimenpiteitä – oli niitä määräävä viranomainen mikä tahansa ja, jos kuitenkin on niin, että ”yhden pysähdyksen” – taktiikan sijaan tämänhetkinen tahtotila onkin pyrkimystä ”yhden viranomaisen pysähdyksen” – taktiikkaan henkilöautoliikenteessä niin, miksi tuo viranomainen ei silloin voisi edellä mainittuihin syihin vedoten olla Tulli?

Nuija-hankkeen laajentaminen Nuijamaalla

Olemme sitä mieltä, että Rajavartiolaitoksen työntekijä voi avustavana toiminteena tarkastaa ajoneuvon liikennevakuutuksen, jos mahdolliset jatkotoimet hoitaa Tulli. Samoin Rajavartiolaitoksen henkilö voi avustavana toiminteena Tullin luvalla tarkastaa koiran, kissan, fretin tunnistemerkinnät ja asiapaperit tilanteen sitä vaatiessa, jos mahdolliset jatkotoimet hoitaa Tulli. Kyseisistä tehtävistä vastaa edelleen Tulli ja virka-avusta sovitaan vuoroesimiesten toimesta vuoronaloituspalavereissa, Virve-viestiliikenteellä tai muulla yksittäisesti sovitulla tavalla edellyttäen, että kokonaistilanteen hallinta ja vastuu kyseessä olevista asioista kuten muustakin tullitoiminnasta kussakin työvuorossa säilyy Tullin vuoroesimiehellä. Muutoin tilanne voi pahimmillaan muodostua sellaiseksi, että toimintoa suorittaa niin sanottu vastuuton virkamies vastuullisen tietämättä. Esille nousseeseen virka-avun automatisointiin pitkillä sopimuksilla liittyy vaaratekijöitä, emmekä kannata sitä. Edellä käsitelty käytäntö on ehdottomasti sidottava Nuija-toimintamalliin, eikä sitä saa laajentaa muille toimipaikoille ilman erilliskäsittelyä.

Henkilöautoliikenteen tulevaisuus itärajalla

Rajavartiolaitoksen itärajalla kaavailema ”kuutta kaistaa sukkana soljuva liikenne” – malli tekee itärajan toimipaikkojen tämänhetkisellä infrastruktuurilla Tullin toimintaedellytysmahdollisuudet henkilöautoliikennevalvonnassa miltei mahdottomiksi. Vai, onko niin, että Tulli onkin luopumassa henkilöautoliikenteenvalvonnasta itärajalla? Jos, niin mielestämme kyseisistä valvontatehtävistä luopuminen, on toimintona sellainen, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia muihinkin Tullin tehtäviin. Miten käy silloin Tullin roolille yhteiskunnan suojaajana myös valtakunnallisesti? Miten käy esimerkiksi Tullin rikostutkinnalle, tutkinnanturvaamiselle, veronkannon turvaamiselle ja huumekoiratoiminnalle, joihin edellä mainituille osa-alueille henkilöautoliikenteestä luopumisella on suorat vaikutukset? Mielestämme silloin puhuttaisiin jo niin suurista muutoksista, että niitä tulisi käsitellä avoimesti ja laajalla foorumilla - kaikki osatekijät sekä vaikutusalueet huomioon ottaen.

Avoimen yhteistyön terveisin,

Anne Mäkelä, pj. Saimaan tulliyhdistys ry.          Miika Mamia, pj. Kaakkois-Suomen tulliyhdistys ry.