Tulliliitto on itsenäinen ammattiliitto ja se kuuluu JHL:ään yhteisöjäsenliittona

Tullilaiset valvovat Suomen rajoja, suorittavat liikenteen valvontaa rajojen lisäksi satamissa ja lentokentillä. Rutiinitehtäviin kuuluu passin ja muiden asiakirjojen tarkistus sekä tietenkin valvoa sitä, ettei maahan tule laittomia tuotteita.

Valvontatehtävien lisäksi tulli on mukana verotustehtävissä, eli moniosaava henkilöstö tuottaa valtiolle merkittävät tulot oman työn ohessa.

Kahdessa liitossa

Tullitehtävissä palveleva henkilöstö kuuluu tekijöiden osalta kahteen liittoon ja se on Tulliliiton puheenjohtaja Markku Kososen mukaan vähintäänkin outoa.

– Ei ole mitään järkeä, että samaa työtä tekevät kuuluvat kahteen eri liittoon. Yhdessä olisimme tietenkin voimakkaampia myös neuvottelupöydässä. Kummankin liiton jäsenten kannalta tilanne herättää yleistä ihmetystä eikä suotta.

– Yhteen liittoon menemistä on yritetty useammankin kerran, mutta tilanne kilpistyy aina keskusjärjestökysymykseen ja sen valintatapaan, Kosonen muisaa.

Hänen mukaansa Tulliliiton puolella on valmiuksia keskustella asiasta ja päättää keskusjärjestöstä yhdessä, mutta Tullivirkamiesliitossa vedetään totaalisempaa linja.

– Viime yhdentymisneuvottelut kariutuivat siihen, että naapurin puolelta ilmoitettiin heti aluksi, että yhdentymisneuvottelut katkeavat, jos keskusjärjestöksi tulee SAK. Itse asiassa heillä oli asiasta liittokokouspäätös viime vuoden keväältä, jossa sanottiin, että Pardia on valittava keskusjärjestöksi. Sanomattakin on selvää, että tällaiselta pohjalta neuvottelujen jatkaminen on täysin hedelmätöntä, Kosonen painottaa.

 Painetta itärajalla

Tullin henkilöstö on joutunut aivan samalla tavalla kiristämään vyötä kuin muutkin valtion palkkalistoilla olevat. Henkilöstöä ei palkata lisää, vaikka tarve itärajalla on ilmeinen. Saimaan Tulliyhdistyksen puheenjohtaja Anne Mäkelä tunnistaa ongelman

  – Työvuorolistojen rakentaminen joillakin asemalla on hankalaa, ja se johtanut siihen, että pahimmillaan yön tunteina vain yksi henkilö pitää asemaa pystyssä. Rajamiehiltä toki saa pyydettäessä apua, mutta tällaisia tilanteita ei saisi työturvallisuudenkaan kannalta edes syntyä, Mäkelä painottaa.

– Väkeä tarvitaan, ja henkilöstöllä on mahdollisuus siirtyä, koska sisämaan tulleissa ei enää niin paljoa väkeä tarvita. Nyt on vaan niin, että suurin osa ei väestä halua siirtyä tutuilta kotikonnuilta uuteen paikkaan. Olen jopa kuullut moneltakin taholta, että mieluummin vaikka kortistoon, Kosonen kertoo.

Tilanne pitkällä EU-rajalla on vaikea, koska useimmilla tulliasemilla väkeä on yksinkertaisesti liian vähän. Kososen mielestä asiaan pitää saada korjaus tavalla tai toisella, sillä henkilöstä alkaa väsyä ja sairauslomat ovat nousemaan päin.

Merkittävä verottaja

Äkkiä ei arvaisi, että tulli henkilöstöineen kantaa aikamoisen läjän, 9,2 miljardia, verotuloja valtion kassaan, Siis muiden tullitehtävien yhteydessä. Kosonen näkee, että jatkossakin tullilla on merkittävä verottajan rooli.

– Verotus kohdistuu pääasiassa tavaroiden ulkomaakauppaan ja niiden valmistamiseen. Parasta on, että tullin toimittamassa verotuksessa saatavat turvataan reaaliaikaisen vakuutusjärjestelmän avulla samalla tavoin kuin yhteisölle tilitettävät. Kaiken lisäksi tullin toimittamassa verotuksessa ei juuri synny verojäämiä. Eli kaikki kannetaan valtion kirstuun, Kosonen selvittää.

  Hän korostaa, että verotuksen työnjako on hyvä säilyttää ennallaan.

– Meneillään olevaa VETO hanketta ei tule toteuttaa. Tehtävien siirto ei ole millään mittarilla kustannustehokasta toimintaa valtiolle, joka on etsimässä säästöjä sieltä sun täältä.

Toimintaa pitää kehittää jatkuvasti ainakin siihen suuntaan, että saadaan harmaa talous pysymään kurissa.

 Paljon haasteita

Kososen mukaan Tulliliitolla riittää haasteita vaikka muille jakaa.

– Pitkän tähtäimen haasteita on saada väki yhteen liittoon, mutta sinne ei päästä sanelupolitiikalla.

Henkilöstöä varsinkin itärajalla on liian vähän. Virkoja tarvittaisiin ainakin kaikille asemille, jossa myös tullitehtäviä suorittaan henkilöille. Henkilöstön palkkausjärjestelmäkään ei toimi, sillä työparilla voi samoissa tehtävissä olla jopa kolmenkin tason ero ja se ei kenenkään mielestä voi olla oikein, Kosonen huomauttaa.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Kuvat Jussi Heinonen, Airi Immonen