Tulliliitto ry:n pitkäaikainen sihteeri ja varapuheenjohtaja
In Memoriam
Ritva Uusi-Eskola-Kärnä
7.10.1955–11.9.2015
Ritva Uusi-Eskola-Kärnä kuoli vakavaan sairauteen, vajaat kaksi vuotta sairastettuaan.
Ystävämme Ritu oli sitkeä sissi niin työssään kuin järjestötoiminnassakin, ja loppuun asti. Ritu oli suoraselkäinen, reilu ja hauska. Hän oli joukkuepelaaja, joka asetti aina yhteisen edun oman etunsa edelle. Energisenä ja monitaitoisena ihmisenä hän oli valmis ottamaan paikan kuin paikan, aina sen mukaan mihin tehtävään kentällä tarvittiin. Haasteet antoivat hänelle puhtia. Kaikkeen mihin Ritu ryhtyi, hän suhtautui vakavuudella, mutta ei koskaan ryppyotsaisesti.
Tullivalvonta moninaisuudessaan ja sen kehittäminen olivat Ritulle sydämen asia. Oppia hän haki kursseilta, naapurimaiden kollegoilta, yhteistyökumppaneilta ja työkavereilta. Oppimaansa hän sovelsi monissa tehtävissä huume- ja vakavan rikollisuuden torjunnassa, harmaaseen talouteen keskittyneessä Virke-projektissa ja PTR-yhteistyössä. Hän oli aina valmis jakamaan tietonsa ja oppimansa halukkaille, ja kävi myös opettamassa niitä Tullikoululla.
Järjestötoiminta veti Ritun puoleensa jo 80-luvulla. Kehittämishaluisena hän oivalsi tuota pikaa, että tuloksiin pääsee paremmin, kun yrittää vaikuttaa kahta reittiä: työssä voi parantaa toimintatapoja ja järjestössä työolosuhteita. Ritu kääri hihat ja ryhtyi nykyisen Helsingin tulliyhdistyksen opintosihteeriksi, luottamusmieheksi ja johtokuntaan eri luottamustehtäviin. Vuonna 2006 Ritu otti vastaan Markun haasteen ja suostui Tulliliiton sihteeriksi ja myöhemmin myös liiton varapuheenjohtajaksi.
Ritun kanssa oli mukavaa ja antoisaa keskustella päivänpolttavista asioista tai liiton lausunnon laatimisesta. Olipa aamu tai ilta, arki tai pyhä, kelloa emme katsoneet, jos tuli tarve haastella ja peilata mielipiteitä.
Ritulla oli vahvat mielipiteet, jotka hän oli tarkoin miettinyt, ja hän saattoi ehdottaa jopa rohkeitakin uudistuksia. Oman kantansa hän esitti kiertelemättä, tarkasti perustellen, ja haastoi näin muutkin avoimeen keskusteluun.
Ystävyytemme syttyi ensisilmäyksellä ja jatkui mutkattomana yli kolmekymmentä vuotta.
Tutustuimme Rituun Helsingin Eteläsatamassa 80-luvun alkupuolelle kun Ritu oli siirtynyt Tullihallituksen paperitöistä haalarihommiin tullivalvontaan. Eikä mihin tahansa tehtävään, vaan uraauurtavasti ensimmäisenä naisena silloisen tullivalvonnan ytimeen, Helsingin kontraryhmään. Uusiin töihinsä hän tarttui päättäväisesti, vaarallisimpia ja raskaimpiakaan töitä karttamatta, sulautui tiiviiseen miesporukkaan nopeasti ja sai sen arvostuksen. Jopa niin hyvin, että saattoi välillä pitää ”pojille” käytöskoulua kenenkään siitä pahastumatta.
Ystävänä Ritu oli suorapuheinen ja luotettava, missä Ritu, siellä ymmärtäjä ja kannustaja. Monet epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuudet olemme manailleet, monet lausunnot muovanneet ja monet hersyvät naurut yhdessä nauraneet.
Ritusta riitti ystäväksi myös monille muille ympäri Suomen. Hän oli aina täydellä sydämellä mukana ja tukemassa toisia.
Markku Kosonen ja Elise Lönnroth,
jotka ovat Ritun pitkäaikaisia ystäviä, työkavereita ja järjestötovereita